2015 POHJOISEN TAITEILIJA
Mia Hamari
EMMA Areena. 27.03. - 10.05.2015.
Parasta raakana
Mia Hamarin tinkimätön, omalaatuinen muotokieli sekä rikas ja taidokas
veistojälki pysäyttää.
Suomalaisen puunveiston pitkät perinteet ovat
läsnä, mutta eivät pääroolissa. Töissä yhdistyvät herkkä materiaalien
hallinta puusta luuhun ja vahva veistojälki: moottorisahan rouheus, kirveen
voimakkaat iskut ja puukon sileät viillot. Niissä näkyy myös puun
arvaamattomuus. Puu kaadettunakin jatkaa elämäänsä reagoidessaan
ympäristöönsä.
Veistoksiin on usein liitetty myös käyttöesineitä.
Erityisesti tässä näyttelyssä kirkastuu, kuinka tarkoitusperistään
irrotettuinakin käyttöesineet kantavat niihin liitettyjä muistikuvia
mukanaan ja tuovat näin menneen hyvin konkreettisella tavalla lähelle. Avaat
uunin suuluukun, muistat talon, jossa uuni oli. Kosket valjaisiin, mielesi
maalaa muistumia hevosista. Vaikka mennyt on vain heijastuksia, varjoja, se
on aina läsnä, sisällämme elossa.
Merkittävää on myös käsiteltyjen
teemojen ajankohtaisuus ja ajattomuus ja erityisesti se, että ekologisuuden
ja paikallisuuden pohtiminen eivät ole Mia Hamarille vain teemoja vaan
materiaalivalinnoista alkaen koko luomisprosessia ohjaavia tekijöitä.
Hamarin teoksissa ihminen ja eläin, eloton luonto ja elävä luonto eivät ole
toistensa vastakohtia. Ne ovat palasia, joista kokemisen kokonaisuus ja
merkitys rakentuu. Olemisen rajat ja muodot ovat liukuvia ja jatkuvassa
liikkeessä. Puu muuttuu pojaksi, luu kukaksi, valjaat käsiksi, reki saa
sorkista jalat alleen, ja sudenkorennon hauraat siivet verhotaan hopeaan.
Liike lakkaa, liikkeestä tulee ikuinen.
Mia Hamarin veistosten
maailma ei ole yksiselitteinen. Siksi, se on parasta raakana. Ilman
käsitteellistämistä. Parasta raakana. Sellaisena, kun sen näet ja koet
pysähtyessäsi ja antaessasi sen vaikuttaa.
Katariina Lipsanen