YMPäRISTöTAITEILIJA JA KUVANVEISTÄJÄ LUCIEN DEN AREND
Lucien den Arend (kuvaaja Lucien den
Arend)
Lucien
den Arend eli nuoruutensa Kaliforniassa ja aloitti taideopinnot siellä. Hän
muutti 1960-luvun alussa Hollantiin, missä valmistui piirustuksen opettajaksi
1969. Vasta opettajaksi valmistunut den Arend opiskeli Rotterdamin taideakatemiassa
vuoden ajan kuvanveistotaidetta. Samaan aikaan hän sai myös ensimmäisen tilauksen
ympäristötaideteoksesta. Lucien den Arend opetti kuvanveistoa Rietveld Art Academyssa
Amsterdamissa 1977 – 1978 ja Kuninkaallisessa Taideakatemiassa Haagissa 1981
– 1982.
Kuvanveistäjä Lucien den Arend kuuluu eurooppalaisten konkretistien
ydinjoukkoon. Tämän ohella hän on merkittävä ympäristötaiteilija, jonka mittavat,
jopa maantiesillan ja kokonaisen saaren käsittävät teokset sijaitsevat Hollannissa.
Suomessa olevista teoksista voitaisiin mainita mm. Kemijärven kulttuurikeskuksen
pihalle sijoitettu suurista putkikaarista rakentuva Avautuva napapiiri ja Vaasan
rantapuistossa oleva punaiseksi maalattu kahdesta teräslevystä koostuva
Veera
Lucien den Arendille tärkein lähtökohta taideteoksessa on
rakenteen ja geometrian tutkiminen. Sattumanvaraisuutta pyritään välttämään
ja tavoitteena on muodon matemaattinen puhtaus. Veistosten geometrinen ääriviiva
syntyy täsmällisesti taivutetuista putkirakenteista tai levyistä leikatuista
muodoista. Geometrinen abstraktio muuttuu den Arendin tuotannossa ympäristöään
rikastuttavaksi monipuoliseksi taideteokseksi.
Lucien den Arend sai Rotterdamin
taidesäätiön Treshold-palkinnon 1970. Hän oli Hollannin Kuvanveistäjäliiton
sihteeri 1979 - 1983, 1992, ja puheenjohtaja 1984 -1985 sekä Kulttuuriministeriön
taiteilijoiden ja arkkitehtien stipenditoimikunnan puheenjohtaja 1981-1983.
Environmental Sculpture Kohtaamisia-seminaari 26.4.2007
maataideprojekti kunnianosoitus El
Lisitskille Lelystad Alankomaat 1985-1986
Kuvanveistäjä Lucien den Arend tarkasteli puheenvuorossaan taiteen ja rakennetun
ympäristön suhdetta toisiinsa. Ihanteellisesti arkkitehtuuri ei ole vain osiensa
summa vaan kokonaisvaltainen elämys, joka sävyttää sosiaalisia kohtaamisia ja
luo tunnelmaa. Rakennettuun tilaan sijoitettu ympäristötaide on orgaaninen osa
arkkitehtuuria.
Pieter Janszoon Saenredam projekti Barendrecht
Alankomaat 1982-1985>
Kuvanveistäjän toiveena on löytää työllensä mahdollisimman hyvä sijainti.
Tähän on kaksi vaihtoehtoa. Kun veistos on jo olemassa, haasteena on löytää
sille paikka, jossa teoksen mittasuhteet, materiaali, väri ja muoto sopivat
tilaan. Veistos voidaan myös suunnitella ja tehdä tietylle paikalle. Kolmas
vaihtoehto on olla ”asentamatta” veistosta ollenkaan. Näin kävi den Arendille
vuonna 1969, jolloin hän sai toimeksiannon hollantilaiselta kuntoutus- ja työllistämislaitokselta
(DSW Dorderech). Alkuperäinen suunnitelma koski keinotekoisen altaan nurkkaan
sijoitettavaa patsasta. Lopputulos oli den Arendin luoma kokonaisvaltainen ympäristö,
jossa puutarha ja veistos muodostavat harmonisen kokonaisuuden. Tästä projektista
alkoi kehitys, joka on johtanut Lucien den Arendin luomaan holistisia teoksia,
jotka syntyvät sekä rakennetun että luonnon ympäristön tarjoamista elementeistä
ja resursseista. Kohtaaminen ihmisen ja luonnon välillä mahdollistaa joko voimien
yhdistämisen tai niiden ristipaineen ja vastustuksen.
Katariina Lipsanen
Lähteet:
http://www.denarend.com/symposiums_lectures/lectures_seminars/lapland_university_rovaniemi/index.htm
Marjut Pitkänen, Kari Huhtamon Taidesäätiö ja Sari Väyrynen, Lapin yliopisto.
Tiedote: Kohtaamisia -seminaari.
Merja Vehmas: Huipputaiteilijat luottavat
huippuyliopiston ideaan. Lapin Kansa 27.4.2007.
Kohtaamisia sivu
Lucien den Arend
Jorma Hautala
Yrjö Kukkapuro
Kari Piippo
Antero Toikka