KARI HUHTAMO 70
11.1.2013
Kari Huhtamon Taidesäätiö onnittelee Kari Huhtamoa hänen 70-vuotispäivänään ja toivottaa monia luomisvoimaisia vuosia.
Hyvät ystävät!
Kari Huhtamo 70 vuotta – tähän on tultu. Karin
tuotanto on ollut laaja ja monipolvinen aina 1960-luvun alusta lähtien.
Hän on käsitellyt puuta, savea, pronssia ja terästä. Tehnyt kuvakudoksia,
taidegrafiikkaa ja realistisia muotokuvia. Karin ajankohtaisissa teoksissa
ei näy merkkiäkään ikääntyville taiteilijoille ominaisesta haparoinnista.
Päinvastoin hämmästyttävän tarkat, häikäisevän kirkkaat ja aineettoman lyyriset
objektit leijuvat pakottomasti niitä ympäröivässä avaruudessa. Vaikka Karin
teosten materiaali on useimmiten peilinkirkkaaksi hiottu, haponkestävä ruostumaton
teräs, sävyttää veistoksia paradoksaalisesti niin inhimillinen runous, nuorekas
huumori, kuin leikkimielinen surrealismikin. Näiden teosten luonnontunteen
yhteydessä voi nähdä myös kansallisromanttisia vivahteita, mutta Kari työskentelee
ehdoitta kansainvälisellä ja yleismaailmallisella tasolla. Karin teokset
ovat kaukana kuvanveistoa usein vaivaavasta pateettisuudesta ja kansallisesta
nurkkakuntaisuudesta.
Karin veistoksissa näyttää painovoima maagisesti
katoavan. Ilmiö luo ilmavan vaikutelman, sitä korostaa teosten pinnalla
välkehtivä valon heijastusten ja varjojen vuorottelu, jatkuvasti muuttuva
aineeton patina. Nämä teokset edustavat sananmukaisesti hengen voittoa materiasta.
Hän on leikannut lukemattomia määriä veistosten luonnoksia paperista ja
ottanut aikanaan uuden tietotekniikan käyttöönsä teosten ideointivaiheessa.
Näin virtuaalikuvat ja animaatiot ennakoivat lopullista teosta. Abstraktista
luonteestaan huolimatta Karin veistokset assosioituvat luonnon monimutkaisiin
rakenteisiin, jatkuvan liikkeen rytmiikkaan tai musiikin tempovaihdoksiin.
Voimme nähdä niissä mielikuvia tanssista tai vaikkapa luistelun sulavista
ja oikukkaista rytmeistä. Karin vitalismi, joka tuottaa mielihyvää tekijälleen
välittyy myös vaivattomasti yleisölle. Näiden veistosten aistillinen myönteisyys
tulee lähelle katsojaa, kokijaa – elämän merkki.
Futuristisessa elokuvassaan
”Metropolis” 1927, tunnettu saksalainen ohjaaja Fritz Lang esittää robottien
tapaan työskentelevän tuotantokoneiston, jota pyörittää älykkäät aivot ja
mekaaniset kädet. Mutta koneisto tuhoutuu, kun näiden tekijöiden välistä
puuttuu sydän. Katsoessamme Karin taideteoksia, voimme todeta, että aivojen
ja taitavien käsien elinvoimaa ylläpitää ensisijaisesti juuri sydämen lämmin
pulssi.
Tässä yhteydessä haluan onnitella myös Karin korvaamattomia
taustavoimia, puolisoa Tuttelia, sekä tyttäriä Tainaa ja Eiliä perheineen.
Ehdotan Karin maljaa!
Jorma Hautala 11.1.2013
